Ulkona sataa vettä. Vesipisarat iskeytyvät ikkunaan ja taivas on masentavan harmaa. Aamulla paistoi aurinko ja taivas oli sininen. Hetkessä kaikki muuttuu, niinkuin elämä.Enää muutama päivä koulua. Tänään oli viimeinen maanantai peruskoulussa. Tuntuu järkyttävän oudolta. Näistä päivistä on puhuttu monia vuosia. Puhuttu mitä halutaan tehdä tämän jälkeen, mitä meistä tulee isona. Mielestäni olen vieläkin ihan pieni tyttö, joka ei ole valmis päättämään mitä tekee elämällään. Tulevaisuudellaan. Entä jos päätökset ovat vääriä? Entä jos en haluakkaan myöhemmin sitä mitä nyt? Helpottavaa on se että mulla on LUULTAVASTI vielä vuosi aikaa miettiä. Kymppiluokka tai startti. Kehareille? Okei. Selvä. Minusta se on hyvä vaihtoehto. Mielipiteensä kullakin. Väsyttää. Oon väsänny geelikynsiä Sofialle yli kolme tuntia, mut vihdoin sain ne valmiiksi. Nyt meen kyl hetkeks lepäilee, heippa
Elastinen - Irrallaan
|
Mä tunnen niskassa maailman paineen Kuka uskaltaa olla erilainen? Käsi ylös, huuda se ääneen! Ettei ne harmaana massana nää meit Mä tunnen niskassa maailman paineen Kuka uskaltaa olla erilainen? Käsi ylös, huuda se ääneen! Huuda se ääneen! Jee Mitä sult odotetaan, ja kuka odottaa Kenelle annat vallan sut nostaa ja pudottaa Ku täällä varmaa ei oo muu ku kuolema Ja aarteet matkal ripoteltu harvaan Ois aina parempi tietää ku arvaa Mut nää rutiinit silittää mua vastakarvaan On vaikee opiskella, jos ei kiinnosta Vaikee hymyillä, jos mikää ei innosta Tähdätää siihen et saataisii kiitosta Kymppii tai viitosta, samaa kaavaa siis Seiskaluokalla muistan ku sanottiin Et nyt jo pitäs ryhtyy valkkaamaa ammattii Mä oon kakstoist, ootteko tosissanne Antakaa mun leikkii, ikäisteni lailla Pikkutytöil meikkii, äitinsä lailla Ja molemmilla sama vaiva refrain: Entä jos en ookkaan varma vielä Valmis, rauhoittumaan En osaa seistä paikoillaan Entä jos en ookkaan sillä tiellä Enkä kulje suuntaan Jota multa odotetaan Entä jos en ookkaan varma vielä Valmis, rauhoittumaan On helppoo olla irrallaan Elämine täysil ei tarkota et sun pitää elää nopeeta Kaikki irti siit, mut mil tapaa Villi ja vapaa, täällä ollaan vaa ihmisii Harva uskaltaa sisintänsä totella Juoksee karkuu, ei uskalla ottaa otetta oravanpyöräst, pitää kuulema päästä pois Mut välil kulkuriki haluu sadesäästä pois Elämää ei sen enempää Mut mul on vaan tää yks mitä menettää Saa mut pohtii itteeni siihen asemaan Tanssinko riemust vai alkasko masentaa Elämä sormien välissä ku vettä Tässä pitäs alkaa miettii eläkettä Koitetaas nyt ensin päästä kolmenkympin yli Anna mulle aikaa, älä hoputa Nuoruus pitää kokee, se pitää elää Ryömitään ja sitte kävellään |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti