Tiiättekö sen tunteen ku kaikki murheet katoaa ja onnellisuus on huipussa?
Kun löytää paikan joka tuntuu kodilta ja sieltä ei haluaisi lähteä?
Voi elämä, mä rakastan Karjalaa.
Kerroin jokin aika sitten siitä kun iskä oli ostanut
jonkun vanhan talon Karjalasta meille toiseksi mökiksi.
Oltiin iskän ja veljen kanssa siellä muutama päivä,
kun en oo tänä kesänä vielä sinne päässy ku oon aina ollu koirien hoitajana kotona.
Se paikka on niin upea näin kesällä.
Päivät meni nopeesti järvellä, jonka vesi on niin kirkasta että pohja näkyy.
Snorklaaminen oli siistiä sellasessa vedessä.
Yksi mun elämän siisteimmistä hetkistä,
kun on sukeltelee vedessä ja tuhannet pikkukalat ui ympärillä pelkäämättä sua.
OOH, se oli niin upeeta. Ja kalastaminen on jotain parasta.
Mut tuntevat tietää miten paljon nautin siitä.
Teki hyvää pitää pieni hermoloma ja lataa akkuja ennen koulun alkua.
Oon kumminkin lomaillu koko kesän,
mut oikeestaan nyt vasta tolla reissulla tuli kunnolla rentouduttua.
En osaa sanoilla kuvailla kuinka upee paikka toi on ja kuinka onnelliseks se tekee mut.
Ehkei mun tarviikkaa selittää sitä.
