Mä olen kyllästynyt niihin voimiin jotka ohjailee mun elämää.

Mulla menee hyvin. 

Vaihoin alaa ja päivä päivältä se alkaa vaikuttamaan enemmän oikeelta päätökseltä. 

Luokka on ihana! Ja tää ala tuntuu omalta.

 Pääsee näyttämään sen sisäisen itsensä, eikö vain ulkonäkö juttuja.

 Se tuntuu hyvältä. Niin elikkä vaihoin nuoriso ja vapaa-ajanohjaajaksi. 

Pääsen sen onneks kahdessa vuodessa. 

Huh, eniten pelkäsin että joudun käymään kolme vuotta

 koska sit startti ja vuos hiusalalla ois tuntunut turhilta vaikka eihän ne sitä ole.

 Ihanaa kun ei tarvitse stressata niin paljon että kestääkö kädet tänään leikkaamista ja

 alkoihan se kipu olemaankin jo aika sietämätöntä. 

Kyllähän se harmittaa että suurin unelma ei toteudukkaan, mutta älä koskaan sano ei koskaan. 

Anteeks ku tää blogi päivittyy hitaasti ja

 että postaukset pyörii enimmäkseen koulunkäynnin ja sairauden ympärillä, 

mut ne on tällähetkellä mun elämän suurimpia juttuja. 

Jos onnellisuuden voisi löytää etsimällä, se olisi vanha nainen joka on hukannut silmälasinsa - omalle nenälleen.

Tässä on kuvia sieltä roadtripiltä joka tehtiin kavereittenkaa ennen juhannusta. Oon alottanu monta kertaa kirjottamaan siitä postausta ja aina pyyhkiny kaiken pois. Päätin siis etten kerro siitä reissusta. En oo ollu koulussa vielä ollenkaan. Oon ollu kolme viikkoa tosi pahasti kipee.. Ja huomenna meen koululle tekemään mulle sellasen jutun et pääsisin ton koulun käytyy, koska sen jälkee on enemmän vaihtoehtoja mitä voisin elämälläni tehä. 

Musta on ihanaa kun syksy tulee. Se antaa luvan maata peiton alla ja kattoo leffoja, kun kesällä se tuntu jotenkin niin väärältä. Luin mun vanhoja postauksia. Silmät kostu ja mut valtasi valtava haikeus. Mitä sille elämäniloiselle, maailmaa rakastavalle tytölle on tapahtunut? Jokaisessa päivässä oli onnea. Monesta postauksesta välittyi suuri onnellisuus joka toi hymyn huulille. 
Olen nykyään katkera. Elämä on niin epäreilua. Ja mä olen epäreilu.  Olen vihainen maailmalle, itselleni. Parasystäväni sanoo että tälle on pakko olla jokin tarkoitus. Mäkin yritän uskoa siihen. Mitä jos parin vuoden päästä olenkin onneni huipulla ja sanon että kaikki järjestyi? Teen hommaa josta mulla ei ole vielä tietoakaan ja rakastan sitä. Mutta mistä aloittaa? Mä olen hukassa. En löydä vastauksia ja pieni tauko elämään olisi paikallaan.

Lähetään viikonloppuna Karjalaan!! Pääsee kalastamaan ja sienestämään, hetketki pois kaikesta ♥ En tiedä mitä kirjottaa, niin palailen taas kun arki alkaa sujumaan ja elämä kiinnostaa! Hyvää syksyä  :-)