1 & 2 & 3 Syksyllä tuli sienestettyy aika paljon. Sienestys on tavallaan mulle syksysin sellai juttu millä pääsen pakoon arkea. Sitä on vaikee selittää! Mutta luonto & liikunta! ♥
1&2&3 Ennen mun uutta lääkitystä ja liikuntaohjelmaa oltiin parit kerrat kavereidenkanssa juhlimassa. Kävin ekaa kertaa Helsingin ja Lahden yössä. Ja Lahti kyl oli aika jees, mut stadiin en enää kyllä mielelläni lähe...
1& 2& 3 Mun parasystävä teki mulle ruokavalion ja liikuntaohjelman mitä oon nyt noudattanu n. 5 viikkoo ja kyllä tuloksia on tullutkin, mut tärkeempää on se et mun olo on tuplasti parempi. Aamulenkit on vieläkin aika hirveitä mut sali on nykyään sellanen paikka missä saa nollata ja siitä nauttii aidosti. Ah. ♥♥♥
1. Värjäilin pikkusiskoni kanssa hiuksia ja näähän vaalentu aika paljon! 2.Siihen värii päälle, mut se veti vihertäväks, hyh... 3. Joten ruskeet takas vaa :D Turhaa hiusten kulutusta, mut ei se oo nii justiinsa. Tänään itseasias leikkasin joku 20cm pois näistä ja laitoin punertavaa! Pitkää aikaan ei oo ollu näin lyhyitä!!!! Mutta niistä kuvaa myöhemmin.
1. Halloween maskin harjoitteluu. En ollu ikin ennen tehny tollasta ja en kerenny käydä ostaa mitään kunnon välineitä, joten vehnäjauhoo ja hiusvahaa! Toimii. 2. Tässäki vähä treenailtiii! 3. Sit lopputulos oliki tälläiii.
1.Salil eka salil vika :DDDD 2. Naureskelin yksinäni tätä ku kaikki laitto ryhmäkeskusteluu dokauskuvii, ni meikä poika juo vettä! 3. vähä motivaatioo! Tää kuva kyl tuo mulle sellast uskoo itteensä.
1. Pienen pientä joulua juhlimassa ! 2. Ekat lahjat paketoitu! 3. Rentoutumista kylvyssä ♥
1. Nuku rauhassa pikkuinen ♥ 2. Voi mun kultapoika on ollu vähän alakulonen kun yks kavereista lähti koirien taivaaseen♥ 3. Serkku otti tälläsen söpöläisen! Voii mäki tahon ♥Mä oon ollu nyt työharjoittelussa muutaman viikon ja vielä ois edessä pari viikkoa.
Elämä on kyllä lyönyt päin kasvoja useita kertoja, ja on tullutkin itkettyä lukuisia kertoja elämän epäreiluutta, naurettu kuinka kaikki voikaan mennä niin pieleen. Mutta nyt kun on sairas osaa arvostaa terveyttä. Eikö se mene niin että sen arvon ymmärtää vasta kun sen menettää? Mutta vielä taistellaan. Onneksi on tukijoukot ja voimaa uskoa parempaan.
Työharjoittelussa olen aivan pihalla kaikesta. Onhan se ihan ymmärrettävää kun ensiksi on opiskellut hiusalaa ja yhtäkkiä vaihtaa aivan uudelle alalle. Ja kun vielä olin n. kk poissa kun koulut alkoi kun en vielä tiennyt mitä teen. En osaa enää sanoa onko tää mun juttu vai ei.. Kaipaan hiusjuttuja kauheesti! Onneks niitä voi tehä vapaa-ajallakin :)
