lupaat ja lupaat ja lupaat ja lupaat ja vähän aikaa molemmat uskotaan

Löysin tuolta luonnoksen mis oli viime kesältä muutamat kuvat ja koska mul ei oo hiihtolomalta hyviä kuvia niin aattelin lisätä nää nyt tähän. Mun piti kuvata hiihtolomalla koko ajan, mut se jäi... 

No mut niin.. Ystävänpäivänä oli wanhojen tanssit (!!) ja olin siellä kuvaamassa, mut heh ne kuvat ei oo vielä mulla niin en voi julkasta niitä :D Oli kyllä kauniita prinsessoja ja komeita prinssejä. Onhan toi varmasti ihan älyttömän ihana kokemus, sitä en todellakaan epäile!

Sieltä sitte vähä laittautumaan ja jatkoille. Tuli tanssittua ja nähtyä ihmisiä! Oli kyl hienosti tytöt järkänny kaiken! Kiitos :)

Maanantaina lähin laivalla viroon. Se ei sujunu ihan mutkitta sillä ensinnäki laivan lähtö myöhästy n.3 tuntia jonku teknisen vian takia, sieltä meni sähköt jossai vaiheessa (TULI IHA TITANIC FIILIS XDD), meijä hytin vessa ei toiminu ja käytävälle valu jostain vettä, ja mun koko ilta/yö meni sängyssä ku tuli niin huono olo ku käytiin buffetissa syömässä ( ahh nam <3) mutta muuten oli tosi kiva reissu :) 

 Loppuviikkona vaa chillailin himassa ja näin kavereita. Viikonloppukin oli oikein mukava jos poistetaan kaikki turha draamailu... :D ÄÄÄ miksei ikinä voi olla sellasta et ei tulis mitään draamaa tms?

Tällä viikolla meillä alko koulussa asiakaspalvelu, elikkä  tiistaisin ja torstaisin koko päivä tehään asiakkaita jotka on ite saanu varaa ajan sinne yms yms. Ihan niinku kampaamo, mutta missä opiskelijat tekee :) Mulla se ei menny ihan niin helposti ku luulin: Heräsin aamulla jäätään kipuun niskassa enkä saanu kunnolla nostettua käsiä. Koko päivä meni hammastapurren mutta kyl mä selvisin... Mut nyt mä oon vaa maannu himassa tekemättä mitään sillä tää kipu on aika kamala.. Kävin eilen lääkärissä, ja ei tullu mitään kovin positiivista sieltä suunnalta. Nyt pitää toivoa että kaikki on hyvin :) 

Ei mulla oo kaikkii vastauksii itelkää, mut heikkous tuo ymmärryst ja luovuutta, turha kieltää.

Mieli lentää ku ihminen nukkuu, ja yksilöllisyys merkkaa enemmän ku rahatukku. 

Samanlaiset aina samaan massaan hukkuu, 
kaikki linnut osaa laulaa, mutta ainoostaan käki kukkuu.

  Ja sun ajatukset tekee susta aidon.

Sun mielikuvitusta voi verrata pohjattomaan kaivoon. 

Sä oot korvaamaton, mut muista; sä et oo ainoo,  jos kusi nousee päähän mistä vaan, sen kaikki arvo kaikkoo.

En siis toivo et kasvaisit pumpulissa, 

ei elämä oo mitään ilman elämältä tuntumista, 

Moniiki asioita voi saada monta ja paljon,

mut se just elämäs on uskomatonta, 

et yks voi tehä onnellisemmaks ku monta. 

Ei oo tärkeint tehä kaikkee mahollist, vaan jotain mahotonta.

Mä tiedän ettet välitä, jos sua koitan valistaa, Mut pelkästään jo eläminen maailmas on vaarallista. 

Just siks en haluu neuvoo enempää, 

koska mä en oo saanu hyvii neuvoi keneltäkään.

Paitsi mitä sanoin, muistatsä mitä sanoin? "Mee varovasti" ei oo toivotus, mihin voi vastaa "Samoin". 

Voisin kiteyttää tän Johny Blaissin sanoin: "Elämä on horo joka vie oikeudes puolet sun kamoist". 

[Pyhimys - mee varovasti]

Nyt jos sanoisin että mä en muista, enää sitä minkä piti olla ikuista, mä valehtelisin.

Mä istuin bussissa tulossa koulusta kotiin. Mut valtasi hirveä ikävä.  Mä näin mielessä kuinka Pinjan kanssa vallattiin omat penkit ja nostettiin jalat penkille ja kuunneltiin musiikkia pimeinä iltoina kotiin tullessa. Muistan hetket kun Santtu ja Timo yhtäkkiä istui viereen, silitti päätäni ja hymyili sitä maailman suloisinta hymyä. Tai kuinka nojasin Veeran olkapäätä vasten kun olin ihan loppu kaikesta.

Kuinka energia juomien tuoksu valtasi bussin ja nauru kaikui kuulokkeiden läpi. Ja miten innoissaan olen edelleen siitä biisistä minkä Tuomas kuuntelutti mulle ja rakastuin siihen heti. Ja rakastan sitä edelleen.  ♥

Miten kaikkea sitä ei osannut arvostaa silloin?  

Niitä hetkiä kun kirjoitettiin riimejä ja koitettiin servaa toisiamme, haha. Parasta. Ja muistan kuinka lähettiin välkällä hakemaan karkkia kaupasta ja jäätiin kii. Jälkkäähän siitä tuli.

   
Haha, ja ala-asteella unicef kävely joka päättyikin rehtorin puhutteluun, jälki-istuntoon ja kuraattorin keskusteluihin. Tai iloinen yökoulu ahvenlammella päättyi itkuun, merkintään oppilasrekisterissä, taas kuraattori ja hirveä puhuttelu. Anna, oot aina vieny mut pahoille teille :D ♥

 Tai kuinka se oli niin vaikeaa jättää jämät polulla koulun jälkeen? heh. Siellä tuli ihmisten oikea puoli esille.:D:D Tai ysiluokan rappioituminen, hyhhyh mikä meininki silloin. Mutta siltä ajalta mul on parhaita muistoja, joita en pysty unohtamaan ikinä!♥

Haha, ollaan oltu kyllä ässän myyjien kauhu. Istuttiin sielä aina.  Ihan aina, paitsi jos oli hyvä sää oltiin ulkona. En käsitä miten me ollaan viihdytty siellä niin hyvin?  Miten me saatiin aika kulumaan! Mutta oon nähtävästi ollut hurja onnellinen :)♥





Muistan ajan kun pullokiska oli paraspaikka. Ja se aika kesti monta vuotta. Se oli sellainen meijän tapaamis paikka. Siellä oon kokenut niin paljon ihania hetkiä! Ikävöin teitä kamut ♥



Kun kaikki alkoi saamaan mopokortteja, meistä tuli kunnon gangstereit :D Ite en koskaan saanu korttia, vaikka yritys olikin kova ja skootterikin valmiina :DDD Mutta niin, aina isot vaatteet päälle, oltiin muka niin kyllästyneitä kuulokkeet korvilla, puhuttiin kuinka me hakataan ne ämmät. Hah, eihän me ikinä ketään lyöty ees.  Meikattiin aina kirjaston vessassa ennen kylälle menoa :DDDDD MUISTAN ikuisesti kun seiskalla ja ehkä vielä kasillakin, piti JOKA VÄLKKÄ tai ainakin KERRAN päivän aikana päästä meikkaamaan... siitä voi sit vaan kuvitella millainen meikki kerros on ollu naamassa kun se ei ollut mitään pientä meikin korjaamista vaan uudet meikit vanhojen päälle :D ♥






Mutta ikävä on kova. Osa mun sydämestä on toisella puolella maailmaa. ♥ Ja osa on ripoteltu ympäri suomea. Välillä toivon ettei mitkään asiat olisi muuttunut ysin jälkeen, sillä se sattuu kun näkee kuinka ne hyvät ystävät ovat nykyään tuntemattomia. Mutta elämä ottaa ja elämä antaa.