minä vastaan sairaan kaunis maailma: mä vihaan hyvästejä vihaan sitä ajatusta sitä että pikkuhiljaa tutul jengil hajaannutaan

Mä tein Juuson pyynnöstä postauksen meijän vanhasta luokasta, tai siis siitä mikä oli kolme vuotta yhessä, eli ylä asteen ajan. Jo ihan aluksi mä pyydän anteeks ettei mul oo kaikista kuvia! Mul on ikävä ihan jokaista. Nää ihmiset on ihan mahtavia, vaikka seiskalla kun mä näin tän porukan mä olin järkyttyny. Kaikki oli omissa porukoissa ja ei tykänny toisistaan. Kasilla tää alko sit vähä helpottuu ja saatto jopa olla samois porukois ja vapaa-ajallaki pariisee otteesee näki. Haha, voi niitä muistoja :') Mut sitku tuli ysi ni sit oltiiki jo tosi hyvii kavereita, ja sai olla siin luokas ihan oma ittensä. Me ei saatu ku harvoin hyvää palautetta opettajilta. Mä muistan viimisen päivän. Ne haikeet fiilikset ja Soitellaan biisi soi iPodista koko päivän. Ennenku oli ees mitää alettu puhumaan, mä jo itkin. Muistan myös kuinka kasiluokkalaiset nauro mulle ja Tanjalle ku pillitettii siin jo valmiiks. Mut oikeesti, se oli henkisesti tosi raskasta ja aika helpottavaa. Mä en tiiä meneeks se et aika kultaa muistot vai miks must tuntuu et ylä aste aika oli mahtavaa ! Ei tietenkää joka päivä, varsinki Kurikan ja Louskun raget ei ollu kovin mukavia. Mut en tiiä yhtää mitä kirjottaa ! Mut ketä nyt ikinä tätä nyt lukeekaa teistä :-) Ni mul on kamala ikävä teitä ja meijän on pakko pitää luokka kokous viel! Kiitos ja hei

Ei etäisyys, ei vuodetkaan
Ei mikään meitä erota