toivon et viel törmätään mut sanon kaiken varalt hyvästi

Mä en voi uskoa että tänään on jo 1.6! HEI OIKEESTI. Kesäkuu.
Mul on sekavat tunteet. Ahdistaa hiukan.
En löydä sanoja kuvaamaan oloani siitä että tää kaikki on loppu, siksi mä käytän tän biisin sanoja avuksi;

Cheek - Soitellaan 

Mä tiesin tän päivän tulevan ja
osasin odottaa et eteenpäin on kuljettava
ovi suljettava, jätettävä taakse tää vaihe
ja se meikäläisen taas vetää haikeeks
se on ain vaikeet pakkaa laukut ja hyvästellä
vaikka järki sanookin et, nyt on hyvä mennä
mä vihaan hyvästejä vihaan sitä ajatusta
sitä että pikkuhiljaa tutul jengil hajaannutaan


toivon että löydän jotain yhtä hyvää edestäni 

kaikkien kanssa tietty sovittu et soitellaan
mut oikeestaa harvoi niist tuntee enää ollenkaan

ne vanhat pihat on vaan muistona sun pään sisäl
hyvin todennäkösesti et koskaan enää nää niitä
en tiedä kelaaks kukaan muu ees tällä lailla
mut mun mielest lähteminen on vaan aina jännä paikka
en digaa viimesist illoist, viimesistä suudelmista
en digaa siit et tänään joku on enää vaan mun unelmissa
d-d-d-damn, mut niin se menee,
se on elämää silti sit aina ihmettelee




Tää kaikki on ollu tiedos jo monta vuotta ja on ollu aikaa hyväksyy asia, mut silti. Aina kaikki erot tulee liian yllättäin vaik sitä osaisikin odottaa.
Mä mietin noita sanoja; Toivon et viel törmätään mut sanon kaiken varalt hyvästi. 
Mul kulkee kylmät väreet ja mä alan itkee. Miten tää voi olla näin rankkaa? Eihän kaikki lopullisesti ole ohi, ja ei se ehkä satu niin paljon kun ajan kanssa erkaantuu, mutta se sattuu nyt ja varmasti myöhemminki. Ei saisi miettiä että voi kumpa olisin tehnyt niin monia asioita toisin. Mutta mennyttä ei voi muuttaa, siitä voi oppia.

HOHOHO meikit vissii vähä levinny :-D

Noniin, tähän päivään siis. Eli päästii jo 12 koulusta ja menin sit krisulle pariks tunniks. Sit Jp ottiki mut kyytii ja lähettii jäkee waldon pinjan ja jpnkaa. :-) olipahan taas päivä... Enkä oo jaksanu kuvailla paljoo ku oon vilki iha väsyny :-D TOIVOTAAN ETTEI HUOMEN SADA, MORJESTAA!