Ja mä oon tässä sua varten. Mitä ikinä sä tarttet Voit luottaa siihen et oon tässä sua varten.

Sä olit se kenelle purin ja kenen kanssa surin.

Koettu kolhuja, ylä- ja alamäkii

Ja vaikkei muut ees huomannu ni jätkä heti näki,

Sen kuoren läpi ja otit heti puolet pois,

Ja tajusin et mul on ystävä, huolet pois.

Ystävän tuki on horjumaton ja vakaa,

Ja kun pääs prakaa on joku kenen kans jakaa.

Tiedätte et oon tässä mikä tahansa vaivaa,

Nää ei oo kuluneit fraasei tai kännipuheita;

Hädässä ystävä tunnetaan.

Kuunnelkaa; oli ne surui, iloi tai muita tunteita,

Mä jaksan kuunnella, mä jaksan kuunnella.

 Elastinen & Timo Pieni Huijaus - Sinä 

Mä synnyin voittajaks, mut silti pelkään hävii,

Ja tarviin sut mun tiimiin, kunnes loppuu matsi,

Sodas ja rauhas kunnes haudas loppuun asti kuljetaan samaa reittii,

Tuu vaan puoleen väliin vastaan, ei sit muulla välii, vaik kaikki muu välil paskaa,

Jos meidän välil paskaa, annatsä anteeksi? lataatsä pleksii jos rupeesin ahneeksi,

Mutten oo rupeemas, kun jäbä on mun tukena,

Ja mäkin oon niin lyhyt et saat must helposti tukea, jos meinaisin hukkuu,

Vetäisitsä mut pinnalle? jos ikuisesti nukkuu, toisit kukkii mun haudalle?

Oot yks harvoist, jonka vuoksi voisin täältä lähtee,

sun tähden, sanotaan et ystävät kuin tähdet

Uniikkia & Gbrl - Ootsä mun äijä

Rakastan katsella vanhoja kuvia. Ne tuo mieleen niin paljon hyviä hetkiä, muistoja joita en haluaisi koskaan unohtaa. Ajattelin et kirjottaisin mun kavereista, oikeastaan ystävistä. Ne on asia mikä tarvitsee joka päiväistä arvostusta. Mul ei oo kuvia kaikista, ja vaikka oisikin, mä en lisännyt niitä nyt tänne. Mut ne jotka on oikeesti mun aitoja ystäviä tietää kenestä mä puhun. Mietin usein et miten Jumala on antanu mun elämään tälläsiä ihmisiä, enkeleitä. Niiltä puutuu vaa siivet. Vaik mä oonki välil hankala ja karkotan läheiset pois mun ympäriltä, silti nää jotkut on kulkenu mun vierellä, ne ei oo lähteny vaikka oisinki käyttäytyny kuinka tyhmästi vaan. Kun mä oon itkeny mun elämää niille, ne on vaa sanonu et; Pää pystyyn, mä oon sun tukena.
Tai oikeastaan; NYT LÄHETÄÄ RYYPPÄÄMÄÄN!
 Kumminkin.. Nää aidot ystävät hyväksyy mun valinnat, oli ne sitten vääriä tai oikeita. Mutta eihän vääriä valintoja ole olemassakaan? Liian usein mä haastan riitaa ja hermostun. Liian usein mun pitää pyytää anteeksi. Kukaan ei ole täydellinen. Haluaisin kiittää teitä, ystävät, te ootte pitäny mut pystyssä. Vaik mä jouduinki kamppailemaan henkistä sairautta vastaan te pysyitte siinä ja autoitte mua. En voi kiittää teit enempää. Ootte mun mukana arjes ja juhlas. Kiitos.

Oletko koskaan miettinyt, että ketkä sinua oikeasti pitävät kaverinaan tai ystävänään?

Ketkä ovat aitoja ystäviäsi, eivätkä ystäviä vain silloin, kuin ketään muita ei ole enään jäljellä, tai muut eivät ole vain tavoitettavissa?

Keitä oikeasti kiinnostaa miten sinulla menee, tai miten oikeasti voit?

Ketkä kuuntelevat sinua?

Ketkä iloitsevat ja surevat kanssasi, eivätkä vai pyöri oman navansa ympärillä, ja etsi silloin sinulta lohtua, kun muilta sitä ei enää saa?

Ketkä kysyvät välillä sinunkin kuulumisia oma-aloitteisesti, eivätkä vain vastakysymyksenä, koska se on tapa, ja myös kohteliasta?

Ketkä pysyvät rinnallasi, vaikka tekisit mitä tahansa?

Ketkä seisovat rinnallasi oli sinulla sitten hyvä tai huono päivä?

Ketkä jaksavat kannustaa sinua loppuun saakka sanomatta, että sinusta ei ole siihen?

Keihin voit oikeasti luottaa?

Ja ketkä seisovat silloinki rinnallasi, kun sinulla todetaan sairaus mistä et voi parantua?

Ketkä tarkoittavat oikesti sitä ku sanovat: "oot mulle kaikki kaikes."?