Kaikki riippuu miten tsiigaa, jengi näkee ruusupenkissä vaan multaa. Positiivisuutta ei voi fiilistellä liikaa.

  Onnellisuutta pienistä asioista, Lahti, Veera, naurua kyyneliin asti, vaahteran lehtiä joiden värit saa mut hymyilemään, kylmyyttä joka muuttaa hengityksen höyryäväksi, ystäviä joita ei voi korvata mitenkään, kadulle tanssahtelevia lehtiä, Älytöntä väsymystä ja koulu stressiä, kirjastossa istumista ja yksinäisyyden poistamista. Niistä on mun päivät tehty.


 HEI OIKEESTI. Ahdistaa ku luin yhen kirjan tänään, Maria Peura; On rakkautes ääretön. Tää kirja siis kertoo kuusvuotiaasta tytöstä jota sen ukki käyttää seksuaalisesti hyväkseen. MIKS MÄ MENIN LUKEMAAN TON!??!?! mua ahdistaa et miten maailma voi oikeesti olla näin likanen ja ihmiset niin sairaita.