minä vastaan sairaan kaunis maailma

lauantai 15. syyskuuta 2012

Niinku raamatuskin jo kuullu sanottavan Et kohtele muit niinku haluisit ittees kohdeltavan Mut tuntuu ettei kukaan enää elä sen mukaan Ku jengil vaan liian kiire ajaa omaa etuaan

Hei! Olen vähän haikein fiiliksin kun luin facebookista noita päivityksiä nuoren miehen poismenosta. Ahdistavaa ajatella mikä tuska kaikilla läheisillä on. Se on jotenkin outoa että elämä voi loppua hetkessä ja sitten onkin poissa. Pitää muistaa ettei huomista ole luvattu.

Olen ollut kirjoittelematta, ja syy siihen on etten mä vaan ole saanut kuvia koneelle, ja ilman kuvia en ole halunnut postauksia tehdä. Ei mulle oo tapahtunu edes mitään ihmeellistä, paitsi että mul on panostus fiilis; olen saanut kokeesta hyvän numeron (yllätin itteni ;-)), äikän kirjotelmasta kehuja ja muutenkin ! JA mä olen tosiaan pystyny olemaan ostamatta omaa askia.. Syöpäkääryleet siis saavat nyt ihan oikeasti loppua. Mä en halua pilata ulkonäköäni ja terveyttäni niin turhalla asialla.

Mutta joo. Nyt viikonloppuna en oo tehny mitään ihmeellistä, eilen kävin J-Pn kanssa syömässä kiinalaisessa (NAM RAKASTAN SITÄ RUOKAA NII YLIPALJON ♥) ja ajeltii vaa ku se lähti tänää aamul prahaan tai johki tollasee :-D Ja tänää oon vaa ollu himassa; siivonnu, kokannu, tehny marenkei, tiskannu yms :-) ollu kotiäiti fiilis kyl.
Mut Kristian ( ♥ ) tulee hakee mut kohta kun pääsee töistä ja meen tänää niille yöks :-) Joten heippa ! Ja kun en varmaa huomenna kerkee kirjottelemaan niin hyvää alkavaa viikkoa jo valmiiksi !

Oon iha rakastunu näihi miniweetabixeihi, NAM NAM :-D joo ruoka on tosi hyvää. t pallero

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Et voi parantua ennenkuin päästät irti. Sillä niin kauan kun sinä itse pidät kiinni menneisyydestäsi, se kyllä pitää kiinni sinusta.

Mä en löydä lauseita. En oikeita sanoja. Viime viikko oli kiireinen, niinkuin myös varmasti tuleva viikkokin. Viikonloppuna sentään sai hengähtää; hyvää ruokaa, mahtavaa seuraa, synttäreitä, juhlimista, shotteja, nauramista, itkemistä, fiilistelyy, onnellisuutta, kiukutteluu, kylmyyttä, päätöksiä ja sen sellasta.
Tänään mä sitten olen ollut vain kotona ja lähin Hillan ja Pinjankaa kuvailemaan pitkästä aikaa.

Mun on vaan lähdettävä, pienet piirit ahdistaa
Aina sama laulu, mä en vaan voi tanssii sen tahdissa
Mut jos sä pystyt niin tanssi vaan, tanssi vaan
Mä tarviin vaan ilmaa, nähtävänä maailma
[Näkökulma - Toisaalla]

maanantai 3. syyskuuta 2012

yksinäisel tiellä mä oon yksinäinen kulkija yks näistä yksinäisten yksinäisilt kulmilta

En oo kirjotellu, koska ei oo ollu kuvii eikä aikaa! Mut mul menee ihan hyvin. Tavallaan. :-) Viikonloppuna olin Lahden taiteissa. Oli oikeestaa iha hyvä meno sillai. Ja oli muutenki aika mukava viikonloppu, jos nyt ei ala kaikkii pienii juttui miettimää.

Täs on tält päivält kuvii! En menny siis kouluu, koska mul oli korva sairaan kipee, joten lähin aamul terveyskeskuksee ja ne määräs mulle jotai ihme lääkkeitä, jotka aiheuttaa univaikeuksia ja painajaisii :-O En oikee saanu selvää mikä mul on mut joo ! Tulin sit kotii ja lähettii käymää möksäl äipänkaa. Oli ihana olla pitkäst aikaa kunnol jossai luonnon helmassa.

mä vihaan hyvästejä vihaan sitä ajatusta sitä että pikkuhiljaa tutul jengil hajaannutaan

Mä tein Juuson pyynnöstä postauksen meijän vanhasta luokasta, tai siis siitä mikä oli kolme vuotta yhessä, eli ylä asteen ajan. Jo ihan aluksi mä pyydän anteeks ettei mul oo kaikista kuvia! Mul on ikävä ihan jokaista. Nää ihmiset on ihan mahtavia, vaikka seiskalla kun mä näin tän porukan mä olin järkyttyny. Kaikki oli omissa porukoissa ja ei tykänny toisistaan. Kasilla tää alko sit vähä helpottuu ja saatto jopa olla samois porukois ja vapaa-ajallaki pariisee otteesee näki. Haha, voi niitä muistoja :') Mut sitku tuli ysi ni sit oltiiki jo tosi hyvii kavereita, ja sai olla siin luokas ihan oma ittensä. Me ei saatu ku harvoin hyvää palautetta opettajilta. Mä muistan viimisen päivän. Ne haikeet fiilikset ja Soitellaan biisi soi iPodista koko päivän. Ennenku oli ees mitää alettu puhumaan, mä jo itkin. Muistan myös kuinka kasiluokkalaiset nauro mulle ja Tanjalle ku pillitettii siin jo valmiiks. Mut oikeesti, se oli henkisesti tosi raskasta ja aika helpottavaa. Mä en tiiä meneeks se et aika kultaa muistot vai miks must tuntuu et ylä aste aika oli mahtavaa ! Ei tietenkää joka päivä, varsinki Kurikan ja Louskun raget ei ollu kovin mukavia. Mut en tiiä yhtää mitä kirjottaa ! Mut ketä nyt ikinä tätä nyt lukeekaa teistä :-) Ni mul on kamala ikävä teitä ja meijän on pakko pitää luokka kokous viel! Kiitos ja hei

Ei etäisyys, ei vuodetkaan
Ei mikään meitä erota