Nyt jos sanoisin että mä en muista, enää sitä minkä piti olla ikuista, mä valehtelisin.

Mä istuin bussissa tulossa koulusta kotiin. Mut valtasi hirveä ikävä.  Mä näin mielessä kuinka Pinjan kanssa vallattiin omat penkit ja nostettiin jalat penkille ja kuunneltiin musiikkia pimeinä iltoina kotiin tullessa. Muistan hetket kun Santtu ja Timo yhtäkkiä istui viereen, silitti päätäni ja hymyili sitä maailman suloisinta hymyä. Tai kuinka nojasin Veeran olkapäätä vasten kun olin ihan loppu kaikesta.

Kuinka energia juomien tuoksu valtasi bussin ja nauru kaikui kuulokkeiden läpi. Ja miten innoissaan olen edelleen siitä biisistä minkä Tuomas kuuntelutti mulle ja rakastuin siihen heti. Ja rakastan sitä edelleen.  ♥

Miten kaikkea sitä ei osannut arvostaa silloin?  

Niitä hetkiä kun kirjoitettiin riimejä ja koitettiin servaa toisiamme, haha. Parasta. Ja muistan kuinka lähettiin välkällä hakemaan karkkia kaupasta ja jäätiin kii. Jälkkäähän siitä tuli.

   
Haha, ja ala-asteella unicef kävely joka päättyikin rehtorin puhutteluun, jälki-istuntoon ja kuraattorin keskusteluihin. Tai iloinen yökoulu ahvenlammella päättyi itkuun, merkintään oppilasrekisterissä, taas kuraattori ja hirveä puhuttelu. Anna, oot aina vieny mut pahoille teille :D ♥

 Tai kuinka se oli niin vaikeaa jättää jämät polulla koulun jälkeen? heh. Siellä tuli ihmisten oikea puoli esille.:D:D Tai ysiluokan rappioituminen, hyhhyh mikä meininki silloin. Mutta siltä ajalta mul on parhaita muistoja, joita en pysty unohtamaan ikinä!♥

Haha, ollaan oltu kyllä ässän myyjien kauhu. Istuttiin sielä aina.  Ihan aina, paitsi jos oli hyvä sää oltiin ulkona. En käsitä miten me ollaan viihdytty siellä niin hyvin?  Miten me saatiin aika kulumaan! Mutta oon nähtävästi ollut hurja onnellinen :)♥





Muistan ajan kun pullokiska oli paraspaikka. Ja se aika kesti monta vuotta. Se oli sellainen meijän tapaamis paikka. Siellä oon kokenut niin paljon ihania hetkiä! Ikävöin teitä kamut ♥



Kun kaikki alkoi saamaan mopokortteja, meistä tuli kunnon gangstereit :D Ite en koskaan saanu korttia, vaikka yritys olikin kova ja skootterikin valmiina :DDD Mutta niin, aina isot vaatteet päälle, oltiin muka niin kyllästyneitä kuulokkeet korvilla, puhuttiin kuinka me hakataan ne ämmät. Hah, eihän me ikinä ketään lyöty ees.  Meikattiin aina kirjaston vessassa ennen kylälle menoa :DDDDD MUISTAN ikuisesti kun seiskalla ja ehkä vielä kasillakin, piti JOKA VÄLKKÄ tai ainakin KERRAN päivän aikana päästä meikkaamaan... siitä voi sit vaan kuvitella millainen meikki kerros on ollu naamassa kun se ei ollut mitään pientä meikin korjaamista vaan uudet meikit vanhojen päälle :D ♥






Mutta ikävä on kova. Osa mun sydämestä on toisella puolella maailmaa. ♥ Ja osa on ripoteltu ympäri suomea. Välillä toivon ettei mitkään asiat olisi muuttunut ysin jälkeen, sillä se sattuu kun näkee kuinka ne hyvät ystävät ovat nykyään tuntemattomia. Mutta elämä ottaa ja elämä antaa.