Coco tuli meille 4kk ikäisenä ja voi että hän oli heiveröinen ja pieni. Aluksi vähän pelotti että meneekö se rikki, mutta nyt se on jo vahvistunut ja kasvanut hiukan.
On helppoa kun Coco on niin paljon meidän vanhuksen Nanan kanssa, niin se matkii siltä hirveesti asioita, hyviä ja huonoja.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä: kookospallero, roko raneli, ipana, rääpäle yms. ♥♥♥♥
Nykyään aamut on oikeesti kivoja, kun tollanen pienen pieni olento änkee kainaloon ja jää siihen uinumaan. Tai jos on vilkas aamu (niinkun melkeen jokainen) niin silloin pusutellaan ja riehutaan oikein kunnolla, että mami herää.
Koirahöperyyyyyyyyys. ♥
Tää pieni olento saa mut välillä onnenkyyneliin.
Miten pärjäsinkään ilman? ♥
En tiiä miksi, mutta Cocolla on sellanen tapa että kun otan puhelimen/kameran esiin ja alan ottamaan siitä kuvia niin se alkaa siristämään silmiä. Siksi se näyttää kuvissa usein väsyneeltä tai surulliselta, haha :D. Herkkujen avulla saa edes jotain kuvia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti