Elämä opettaa kuristusotteessa.

Pieni ikuisuus kun oon kirjotellut viimeksi. En tiedä mistä aloittaa, joten otan taas puhelimen kätköistä kuvia apuun. 1 & 2 & 3 Syksyllä tuli sienestettyy aika paljon. Sienestys on tavallaan mulle syksysin sellai juttu millä pääsen pakoon arkea. Sitä on vaikee selittää! Mutta luonto & liikunta! ♥

1&2&3 Ennen mun uutta lääkitystä ja liikuntaohjelmaa oltiin parit kerrat kavereidenkanssa juhlimassa. Kävin ekaa kertaa Helsingin ja Lahden yössä. Ja Lahti kyl oli aika jees, mut stadiin en enää kyllä mielelläni lähe...

1& 2& 3 Mun parasystävä teki mulle ruokavalion ja liikuntaohjelman mitä oon nyt noudattanu n. 5 viikkoo ja kyllä tuloksia on tullutkin, mut tärkeempää on se et mun olo on tuplasti parempi. Aamulenkit on vieläkin aika hirveitä mut sali on nykyään sellanen paikka missä saa nollata ja siitä nauttii aidosti. Ah. ♥♥♥

1. Värjäilin pikkusiskoni kanssa hiuksia ja näähän vaalentu aika paljon! 2.Siihen värii päälle, mut se veti vihertäväks, hyh...  3. Joten ruskeet takas vaa :D Turhaa hiusten kulutusta, mut ei se oo nii justiinsa.  Tänään itseasias leikkasin joku 20cm pois näistä ja laitoin punertavaa! Pitkää aikaan ei oo  ollu näin lyhyitä!!!! Mutta niistä kuvaa myöhemmin.

1. Halloween maskin harjoitteluu. En ollu ikin ennen tehny tollasta ja en kerenny käydä ostaa mitään kunnon välineitä, joten vehnäjauhoo ja hiusvahaa! Toimii. 2. Tässäki vähä treenailtiii! 3. Sit lopputulos oliki tälläiii.


1.Salil eka salil vika :DDDD 2. Naureskelin yksinäni tätä ku kaikki laitto ryhmäkeskusteluu dokauskuvii, ni meikä poika juo vettä! 3.  vähä motivaatioo! Tää kuva kyl tuo mulle sellast uskoo itteensä.
1. Pienen pientä joulua juhlimassa ! 2. Ekat lahjat paketoitu! 3. Rentoutumista kylvyssä  ♥
1. Nuku rauhassa pikkuinen ♥  2. Voi mun kultapoika on ollu vähän alakulonen kun yks kavereista lähti koirien taivaaseen♥   3. Serkku otti tälläsen söpöläisen! Voii mäki tahon ♥

Mä oon ollu nyt työharjoittelussa muutaman viikon ja vielä ois edessä pari viikkoa. 
Elämä on kyllä lyönyt päin kasvoja useita kertoja, ja on tullutkin itkettyä lukuisia kertoja elämän epäreiluutta, naurettu kuinka kaikki voikaan mennä niin pieleen. Mutta nyt kun on sairas osaa arvostaa terveyttä. Eikö se mene niin että sen arvon ymmärtää vasta kun sen menettää? Mutta vielä taistellaan. Onneksi on tukijoukot ja voimaa uskoa parempaan. 

Työharjoittelussa olen aivan pihalla kaikesta. Onhan se ihan ymmärrettävää kun ensiksi on opiskellut hiusalaa ja yhtäkkiä vaihtaa aivan uudelle alalle. Ja kun vielä olin n. kk poissa kun koulut alkoi kun en vielä tiennyt mitä teen. En osaa enää sanoa onko tää mun juttu vai ei.. Kaipaan hiusjuttuja kauheesti! Onneks niitä voi tehä vapaa-ajallakin :)

Tää maailma on sun.

Mulla on maailman paras parasystävä. Mun elämään ja elämiseen tulee muutos. Muutos parempaan päin. 

Musta tulee onnellinen. Opin rakastamaan itseäni. Syksy on kaunis. Se maalaa puut ja kasvot. 

Rakastan niitä sävyjä vaikka itse kuljenkin harmaissa. Rakastan puhtaiden lakanoiden tuoksua. Rakastan sinua. 

Olen oppinut taas uusia asioita elämässä. On päästettävä irti menneistä ja kohtalosta. Ainoa määränpää on tämä hetki ja tuleva. Pitää tehdä päättömiä asioita. Ei saa odottaa elämää ja elämistä. Täytyy elää nyt. Päässäni on miljoonia asioita, mutta en saa puettua niitä sanoiksi. Tekisi mieli hyppiä onnesta ja itkeä ikävää. Kaikki tuntuu tänä iltana olevan hyvin. 

Mä olen kyllästynyt niihin voimiin jotka ohjailee mun elämää.

Mulla menee hyvin. 

Vaihoin alaa ja päivä päivältä se alkaa vaikuttamaan enemmän oikeelta päätökseltä. 

Luokka on ihana! Ja tää ala tuntuu omalta.

 Pääsee näyttämään sen sisäisen itsensä, eikö vain ulkonäkö juttuja.

 Se tuntuu hyvältä. Niin elikkä vaihoin nuoriso ja vapaa-ajanohjaajaksi. 

Pääsen sen onneks kahdessa vuodessa. 

Huh, eniten pelkäsin että joudun käymään kolme vuotta

 koska sit startti ja vuos hiusalalla ois tuntunut turhilta vaikka eihän ne sitä ole.

 Ihanaa kun ei tarvitse stressata niin paljon että kestääkö kädet tänään leikkaamista ja

 alkoihan se kipu olemaankin jo aika sietämätöntä. 

Kyllähän se harmittaa että suurin unelma ei toteudukkaan, mutta älä koskaan sano ei koskaan. 

Anteeks ku tää blogi päivittyy hitaasti ja

 että postaukset pyörii enimmäkseen koulunkäynnin ja sairauden ympärillä, 

mut ne on tällähetkellä mun elämän suurimpia juttuja. 

Jos onnellisuuden voisi löytää etsimällä, se olisi vanha nainen joka on hukannut silmälasinsa - omalle nenälleen.

Tässä on kuvia sieltä roadtripiltä joka tehtiin kavereittenkaa ennen juhannusta. Oon alottanu monta kertaa kirjottamaan siitä postausta ja aina pyyhkiny kaiken pois. Päätin siis etten kerro siitä reissusta. En oo ollu koulussa vielä ollenkaan. Oon ollu kolme viikkoa tosi pahasti kipee.. Ja huomenna meen koululle tekemään mulle sellasen jutun et pääsisin ton koulun käytyy, koska sen jälkee on enemmän vaihtoehtoja mitä voisin elämälläni tehä. 

Musta on ihanaa kun syksy tulee. Se antaa luvan maata peiton alla ja kattoo leffoja, kun kesällä se tuntu jotenkin niin väärältä. Luin mun vanhoja postauksia. Silmät kostu ja mut valtasi valtava haikeus. Mitä sille elämäniloiselle, maailmaa rakastavalle tytölle on tapahtunut? Jokaisessa päivässä oli onnea. Monesta postauksesta välittyi suuri onnellisuus joka toi hymyn huulille. 
Olen nykyään katkera. Elämä on niin epäreilua. Ja mä olen epäreilu.  Olen vihainen maailmalle, itselleni. Parasystäväni sanoo että tälle on pakko olla jokin tarkoitus. Mäkin yritän uskoa siihen. Mitä jos parin vuoden päästä olenkin onneni huipulla ja sanon että kaikki järjestyi? Teen hommaa josta mulla ei ole vielä tietoakaan ja rakastan sitä. Mutta mistä aloittaa? Mä olen hukassa. En löydä vastauksia ja pieni tauko elämään olisi paikallaan.

Lähetään viikonloppuna Karjalaan!! Pääsee kalastamaan ja sienestämään, hetketki pois kaikesta ♥ En tiedä mitä kirjottaa, niin palailen taas kun arki alkaa sujumaan ja elämä kiinnostaa! Hyvää syksyä  :-)

Vaihdan farkut verkkarihousuun.

Tiiättekö sen tunteen ku kaikki murheet katoaa ja onnellisuus on huipussa?

 Kun löytää paikan joka tuntuu kodilta ja sieltä ei haluaisi lähteä? 

Voi elämä, mä rakastan Karjalaa.

Kerroin jokin aika sitten siitä kun iskä oli ostanut 

jonkun vanhan talon Karjalasta meille toiseksi  mökiksi. 

Oltiin iskän ja veljen kanssa siellä muutama päivä, 

kun en oo tänä kesänä vielä sinne päässy ku oon aina ollu koirien hoitajana kotona. 

Se paikka on niin upea näin kesällä.

 Päivät meni nopeesti järvellä, jonka vesi on niin kirkasta että pohja näkyy. 

Snorklaaminen oli siistiä sellasessa vedessä. 

Yksi mun elämän siisteimmistä hetkistä,

kun on sukeltelee vedessä ja tuhannet pikkukalat ui ympärillä pelkäämättä sua. 

OOH, se oli niin upeeta. Ja kalastaminen on jotain parasta. 

Mut tuntevat tietää miten paljon nautin siitä.

Teki hyvää pitää pieni hermoloma ja lataa akkuja ennen koulun alkua. 

Oon kumminkin lomaillu koko kesän, 

mut oikeestaan nyt vasta tolla reissulla tuli kunnolla rentouduttua.

En osaa sanoilla kuvailla kuinka upee paikka toi on ja kuinka onnelliseks se tekee mut.

Ehkei mun tarviikkaa selittää sitä.

Oispa jo ensi viikko tai huominen, oisinpa laiha ja paksutukkainen. Hei pää, älä mieti mitään.

Mul on paljon sanottavaa, mut en löydä oikeita sanoja. Tuntuu et tää kevät/kesä on ollu älyttömän raskasta aikaa. Niin paljon on pitäny muuttua. Mua hiukan pelottaa tulevaisuus. Ei oo enää montaa viikkoa lomaa ja sitten pitäis alottaa koulu. Mutta mä en tiedä pystynkö enää jatkamaan. Jos täl hetkellä pitäis alottaa, niin voisin sanoo et ei siit mitää tulis. Mitä mä sit teen jos en pysty jatkaa? äääh, tuntuu vaa niin väärältä että ekaks kävin vuoden startilla et pääsisin opiskelemaan just tota alaa. Ehän mä oo ikinä muuta halunnukkaa. Ja sit ku vihdoin pääsin tonne, ni en pystykkää tekemää sitä.. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄ tuntuu niin kohtuuttomalta. 

Ja nyt oon inttileski (hyi mikä sana). Kun on ollu jonkun kanssa jo pitkän aikaa niin että näkee joka päivä, nukkuu joka yö vieressä, se tuntuu tosi oudolta ja yksinäiseltä ku se toinen onki jossain muualla. Ei täs oo enää ku 340 päivää, jee........... Ehkä tää helpottaa sit joskus. 

Oon taas kipee. Jostai iski hirvee yskä ja kurkkukipu. 

Mutta on niit hyviäkin asioita tapahtunut: Mun yks parhaista kavereista tuli takaisin vaihdosta! Ajattelin et ku ei olla vuoteen nähty ni ois vaikee olla normaalisti, mut haha turhaa stressasin. Tuntu et se ois ollu eilinen päivä ku nähtiin viimeks. Siinä näkee sen tosiystävyyden!♥

Oltiin tossa siskon kanssa kahestaan viime viiko kotona ku muut oli mökillä. Pyydettiin joka päivä joitakin kavereita seuraks tänne ja oli hauskaa: monopolii, kimblee, älyttömän hyvii drinkkei, tanssipeli, karaokee, vuonna 85 ja paljon kaikkee. 

Tykkään kun on hyvät säät, vaik nykyää vihaan helteitä. Ennen olin kunnon auringonpalvoja ja makasin auringossa rusketuksen toivossa, mut enää ei voi ku tuntuu et heti grillaantuu. Purkkirusketus kunniaaan! 

Käytiin yks päivä porukalla Porvoossa ja löydettiin tollai näköala paikka. Porvoo on niin kaunis. Voisin kuvitella asuvani siellä joskus ku oon iso.  
Ja toisena päivänä käytiin siskonkassa Kärkölän mäkihyppytornilla. Ois ollu kiva kiivetä ihan ylös mut en mä uskaltanu kokeenpaikankammon takii ja niist rappusist näki ns läpi. HYYYYYI!
On ihanaa omistaa maailman kaunein sisko ♥

Olin kattomas tänää murua ja ikävä helpotti vähäks aikaa. Se oli älyttömän sulonen armeijan vihreissä. ♥ 
Nyt voisin alkaa kattoo leffaa jos vaik nukahtaisin.. kello on jo viis. Vittu.

ps. sori kauheen angstinen postaus. tänää vaa ei pysty.